sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kirsikkapuisto


Puutarhan kuulumisia. 


Kirsikkapuut kukkivat:

















Päärynäpuut availevat nuppujaan:










Omenapuut ovat nupullaan, tässä valkeakuulas:





Maassa on sinistä, helmililjoja on suurina mättäinä:




Urho sai toivomansa kaverin, hänen nimensä on Vilho:


                   


Itse olen ollut muutaman päivän aivan tukossa koivun siitepölyn takia, kaikesta lääkityksestä huolimatta. Ulkoilut ovat jääneet minimiin. Ensi viikolla pitäisi jo helpottaa, siitepölyennusteen mukaan. 


perjantai 18. toukokuuta 2018

Saatanan tunarit


Otsikko on lainattu Kekkoselta, hänen myllykirjeestään.

Tässä tarinassa on tunareita enemmänkin. Kertomus on osin omakohtainen ja osin penkkiurheilullinen.

Elettiin vuotta 1986. Kuljin töihin polkupyörällä ja loppumatkaan (yhteensä noin 5 km) osui iso ylämäki. Oli huhtikuu ja mäen kevyen liikenteen väylä oli osin mustan jään peitossa vielä iltapäivällä. Sinä päivänä läksin töistä ja päätin laskea oikein kunnon vauhdilla mäen alas. Keskellä mäkeä pyörä alkoi liukua sivuttain ja muistan vieläkin aivan kuin hidastetussa filmissä kuinka kaaduin sivuttain ja suoraan polveni päälle tuli polkypyörän ohjaustanko. 

Linkutin siitä paikalle sattuneen työkaverini avustuksella kotiin ja illalla polvi oli jo niin turvonnut, että oli pakko hakea apua. Menin urheilulääkäriasemalle, jonne pääsi heti ja murtumahan siellä polvessa oli. Tuloksena kipsi ja vähintään kuusi viikkoa kainalosauvoilla kulkemista. Voihan vitalis.

Asuin siihen aikaan kerrostalon ylimmässa, kuudennessa kerroksessa, ja hissiinkin mentiin puoli kerrosta ensin rappuja. Päivittäinen ulkoilu sauvojen kanssa oli haasteellista. Kulutin aikaani lukemalla massoittain kirjoja. Jossain vaiheessa huomasin, että on meneillään jääkiekkokisat. En koskaan ollut katsonut jääkiekkoa. 



Kuva täältä


Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1986 järjestettiin 12. huhtikuuta – 28. huhtikuuta Moskovassa, Neuvostoliitossa. Katselin TV-ohjelmasta, että tulisi juuri Suomi-Ruotsi ottelu. Jotain vaihtelua saadakseni avasin TV:n ja tuijotin sitä typerää peliä.  


Suomi oli vuoden 1986 kisoissa erittäin lähellä voittaa historiansa ensimmäisen arvokisamitalin, kun se johti mitalisarjan ottelussa Ruotsia vastaan viimeiselle minuutille lukemin 4–2. Anders "Masken" Carlsson (tarkistin nimen Wikistä) teki kuitenkin ottelun viimeisellä minuutilla ensin kavennusmaalin ja suomalaisten virheen avittamana yksin läpi -tilanteesta tasoituksen, minkä seurauksena ottelu päättyi 4–4–tasapeliin. Niiden viimeisten maalien jälkeen lensivät kainalosauvat kohti TV:tä (ei osunut) ja totesin ääneen, melkoisella voluumilla: Saatanan tunarit

Se oli ensimmäinen kerta kun katselin jääkiekkoa ja taatusti viimeinen.



Saatanan tunarit-juttu liityy sarjaan:
Sus’-kirjoitushaaste: Kerro urheilumuisto, voi olla omakohtainen tai penkkiurheilullinen.